Yllätysretki

Kerran kun minä ja isi ja äiti ja pikkusisko olimme kotona niin äiti käski meidän laittaa mekot päälle.Sitten kun me puimme niin minä kysyin että minne me mennään ja isi sanoi että hammaslääkäriin ja äiti sanoi että lääkäriin ja meille annetaan kesärokotus kolmeen paikkaan. Mutta ne nauroivat koko ajan. Ja me mentiin metroon ja me jäimme sörnäisissä ja lähdimme kävelemään ratikkapysäkille. Ja me mentiin ratikka kasiin ja ajettiin sillä…enpäs kerrokaan vielä minne.

Me ajoimme ja ratikalla ja minä katselin sitä taulua jossa aina näkyy mikä pysäkki on seuraavaksi. Sitten me jäimme yhdellä pysäkillä ja minä näin linnanmäen korkeimmat laitteet ja sitten minä heti huusin että me menemme linnamäelle! Ja isi sanoi että eeei, kiistän kaiken. Mutta sitten me kuitenkin menimme. Minä sain isohupi rannekkeen ja pikkusisko pikkuhupin.

Ensin me menimme helikopteriin ja sitten hihoppiin. Pikkusisko tykkäsi hiphopista vaikka se ensin sanoi että se ei halua kumminkaan.Mutta se peruutus ei enää silloin käynyt koska se oli jo laitteessa ja turvapuomi oli kiinni. Onneksi se kuitenkin ihastui siihen niin paljon että halusi mennä sinne uudestaan monta kertaa.
Minä kävin vonkaputouksessa, hurjakurussa pikajunassa , kummitusjunassa rinkelissä (eli entisessä maailmanpyörässä) vuoristoradassa ja tulireessä. Vuoristorata ja tulireki olivat parhaimmat mutta vuoristorata oli silti ihan kaikkein paras. Siellä oli kivaa kun se meni koko ajan ylös ja alas ja siellä tuntui hurjalta kun se välillä kääntyi ja teki hirveitä mutkia samalla kun se meni alas ja ylös. Äiti kysyi miltä minun vatsassani tuntui mutta minä sanoin ettei miltään. Mutta minä kiljuin kuitenkin kuin kojootti.

Tulireessä minä pääsin kerran ensimmäiseen vaunuun ja siinä edessä se meni todella paljon kovempaa vauhtia kuin keskellä mihin paikkaan olimme viimeksi menneet. Kun siinä oli jonoa ja piti kulkea semmoisen käytävän lävitse (jossa ei ollut kattoa) niin siihen oli tehty muovista kallio johon oli maalattu luolamaalauksia koristeeksi. Ne eivät tietenkään olleet aitoja. Sitten siellä oli muovinen lohikäärme joka oli työntynyt käytävän alta ja sen alla oli puita joissa oli punaista maalia ja sen sylissä oli arkku. Minä ajattelin että ehkä se punainen maali puissa esitti niitten ihmisten verta jotka lohikäärme oli tappanut kun ne yrittivät hakea sitä aarretta. Ja joissain kiinnipitotolpissa oli nolla ja x mutta kun minä kysyin isiltä mitä ne tarkoittivat isi sanoi ettei sekään tiennyt.

Minä odotan että minä pääsen isompana kieppiin ja muihin semmoisiin joihin en tällä kertaa vielä päässyt kun olin liian pieni.

Pikkusisko halusi myös kirjoittaa tähän linnanmäestä.Hän kirjoitti itse paitsi äiti laittoi sanavälit koska pikkusisko ei koskaan muista laittaa niitä. Tässä se kirjoitus on:

meilä oli eväitä mukana linnanmäelä
minä pääsin lohikäärmeseen
ensimäisenä minä
menin helikopterin
siten minä menin hiphopin
ensin minä sanoin että minä en haluakaan
mutta ne puomit olivat jo kiini